Mikä on DSL

Digital Subscriber Line (DSL) eli digitaalinen tilaajayhteys on tietoliikenneyhteys, jossa tavallisella puhelinlinjoilla siirretään tietoa käyttämällä puhetaajuuksia korkeampia taajuuksia. Tavallisin DSL-yhteyden tyyppi on ADSL.

Puhelinjohdot on alun perin suunniteltu välittämään vain puhetaajuuksia, mikä asettaa rajoituksia DSL-tekniikoille. Puhelinkeskus ei saa olla muutamaa kilometriä kauempana tilaajasta, jotta DSL:n käyttämät korkeat taajuudet siirtyvät keskukseen liikaa vaimenematta. Tämän vuoksi DSL-liittymiä ei aina voida tarjota haja-asutusalueilla.

Käyttäjällä on kotonaan DSL-modeemi ja puhelinkeskuksessa on DSL-keskitin eli DSLAM (DSL Access Multiplexer), jonka tilaajakortille yhteys päättyy. Rinnakkaisyhteydellä, eli käytettäessä samaa puhelinliittymän tilaajajohtoa sekä puhelin- että DSL-yhteytenä, täytyy puhelinliikenne erottaa dataliikenteestä suotimin eli erottimin DSL-yhteyden molemmissa päissä. Suotimin erotettua data- ja puhelinliikennettä kutsutaan ala- ja yläkaistoiksi. Jos käyttäjän kotona on enemmän kuin yksi analoginen puhelin, on suositeltavaa asentaa jokaiseen puhelimeen suodin, jotta puhelin ei häiritse DSL-liikennettä ja puhelimesta ei mahdollisesti kuulu DSL-yhteyden aiheuttamaa kohinaa.

DSL-yhteydet voivat olla joko symmetrisiä tai asymmetrisiä. Symmetrisessä yhteydessä siirtonopeus molempiin suuntiin on sama. Usein kuitenkin voidaan olettaa, että käyttäjä pääasiassa käyttää WWW-sivuja tai lataa tiedostoja verkosta, jolloin nopeuden verkkoon päin ei tarvitse olla kovin korkea. Silloin riittää asymmetrinen eli epäsymmetrinen yhteys, jossa nopeus on eri ulos- ja sisäänpäin.