Henkilökohtainen tietokone

Henkilökohtainen tietokone (engl. Personal computer eli PC) on yleisluontoinen tietokone jonka koko, toiminnot ja hinta mahdollistavat sen hankinnan ja käytön myös yksityishenkilölle. Nämä tietokoneet on yleensä tarkoitettu suoraan käyttäjänsä hallittaviksi.

Henkilökohtainen tietokone voi olla esim. työasema, kannettava tietokone, taulutietokone tai pöytätietokone . Kaikkein yleisimmät käyttöjärjestelmät ovat tällä hetkellä Microsoft Windows, Mac OS X ja Linux. Yleisimmät keskussuorittimet puolestaan ovat prosessoriarkkitehtuuriltaan x86, x64, ARM ja PowerPC.

Hyvin yleisiä henkilökohtaisten tietokoneen sovellusohjelmia ovat toimisto-ohjelmat kuten tekstinkäsittely- ja taulukkolaskentaohjelmat, pelit, henkilökohtaisten tietojen järjestelemisessä tarvittavat työkalut, kuten kalenteri ja yhteystieto-ohjelmistot, sekä erilaiset Internet-yhteydenpitoon tarkoitetut ohjelmat, kuten www-selaimet, tiedonsiirto-ohjelmat ja sähköpostiohjelmat. Nykyaikaisissa henkilökohtaisissa tietokoneissa on usein laajakaista- tai modeemiyhteys Internetiin, mikä mahdollistaa muun muassa nopean tietojen hakemisen. Henkilökohtainen tietokone voi olla esimerkiksi toimistokäytössä tai kotona oleva kotitietokone. Tietokone on usein kytketty joko langattoman verkkoyhteyden (tavallisesti WLAN:in) tai verkkokaapelin kautta lähiverkkoon ja voi siten olla yhteydessä muihin saman yrityksen tai saman perheen toisiin tietokoneisiin. Henkilökohtaista tietokonetta käyttää interaktiivisesti tavallisesti vain yksi henkilö kerrallaan. Varhaisten henkilökohtaisten tietokoneiden omistajien täytyi varsin usein kirjoittaa omat ohjelmansa voidakseen tehdä koneellansa mitään hyödyllistä. Nykyään käyttäjille on olemassa laaja kirjasto erilaisia ohjelmistoja, jotka on kohtuullisen helppo ottaa käyttöön. 1980-luvun lopulta lähtien IBM PC -arkkitehtuuri on hallinnut henkilökohtaisten tietokoneiden markkinoita reilulla 90 % markkinaosuudellaan.

Historia

Henkilökohtaisten tietokoneiden suorituskyky ja toiminnot ovat muuttuneet ja kehittyneet paljon sitten ensimmäisten elektronisten tietokoneiden. 1970-luvun alkupuoliskolla akateemikoille ja tieteellisessä tutkimustyössä oleville ihmisille tarjoutui tilaisuus hyödyntää tietokoneita, jotka oltiin suunniteltu henkilökohtaiseen käyttöön. Nämä laitteet olivat läpi 1970-luvun liian kalliita yksityishenkilöiden hankittavaksi. Mikrosuorittimien keksimisen jälkeen voitiin tietokoneet pakata hyvin pieniin tiloihin, kun aiemmin niiden virtapiirit, kytkimet ja laitteet olivat vaatineet kokonaisia halleja tai huoneita tilaa. Tämä johti varsinaisten henkilökohtaisten tietokoneiden markkinoiden syntymiseen ja laitteiden yleistymiseen, mutta yleisesti vasta vuoden 1975 jälkeen. Varhaiset henkilökohtaiset tietokoneet, joita tuolloin kutsuttiin muun muassa mikrotietokoneiksi, myytiin rakennussarjoina elektroniikkaharrastajille ja tietokoneista kiinnostuneille tietyissä kappalemäärissä. Yksi tällaisista varhaisista henkilökohtaisista tietokoneista oli Altair 8800, jolle myös kirjoitettiin ensimmäinen versio BASIC-ohjelmointikielestä. Micral N oli ensimmäinen, ei kokonaisena (ei rakennussettinä) myytävä henkilökohtainen tietokone. Niiden tuottaminen alkoi jo vuonna 1972, ja niitä myytiin koko tuotteen elinkaaren aikana 90 000 kappaletta. Näiden koneiden käyttö edellytti kytkimien säätelyä ja syötevalojen tarkkailua, mikä teki niiden käytöstä useimmille hankalaa ja epäkäytännöllistä.

Vuonna 1976 Steve Jobs ja Steve Wozniak alkoivat myydä Apple I -tietokonettaan muista aikalaisistaan poiketen valmiiksi koottuina piirilevyinä, mutta ilman koteloa. Vuonna 1977 julkaistiin Commodore PET jota seurasi Apple II -tietokone. Valmiiksi koottuina ja koteloituina tietokoneina ne oli tarkoitettu suoraan massamarkkinoille. Tämä mahdollisti harrastelijoita isompien kansanryhmien tutustumisen tietokoneisiin. Vakinaistettu, kaupallinen laitteisto mahdollisti myös suuren ohjelmistotarjonnan, mikä vähensi joidenkin tietokoneharrastajien kiinnostusta muita laitteita kohtaan.

Läpi 1970- ja 1980-lukujen kotitietokoneita kehitettiin pääasiassa kotikäyttöön. Nämä kotikoneet tarjosivat pääasiassa vain henkilökohtaiseen käyttöön suunniteltuja toimistosovelluksia, ohjelmointiympäristön ja pelejä. Myös hieman näitä suuremmat ja kalliimmat järjestelmät (vaikkakin edelleen huomattavasti edullisemmat laitteet verrattuna minitietokoneisiin ja keskustietokoneisiin), jotka oli suunniteltu toimisto- ja pienyrityskäyttöön, alkoivat kuitenkin ottaa tuulta alleen. Nämä työasemat sisälsivät pääasiassa erittäin nopean keskussuorittimen, graafisen käyttöliittymän käyttöjärjestelmässä, ja niissä oli yleisesti myös suuri paikallinen kiintolevytila sekä lähiverkkoyhteys. Lisäksi niissä alkoi olla moniajavia käyttöjärjestelmiä, jotka olivat harvinaisuus kotikäytössä. Työasemia käytetään edelleen sellaisissa vaativissa työtehtävissä kuten tietokoneavusteisessa suunnittelussa, muotoilussa ja 3D-mallinnuksessa, tieteellisessä työssä, rakennusalan tuotemallitutkimuksessa, kuvakäsittelyssä, arkkitehtuurisessa suunnittelussa tietokoneanimaatioissa ja elokuvien erikoistehosteiden laatimisessa.

Ajan kuluessa erillisten henkilökohtaisten tietokoneiden markkinat sulautuivat teknisesti yhdeksi kokonaisuudeksi IBM PC -arkkitehtuurin yleistyttyä. Työasemiin omaksuttiin muun muassa kotitietokoneiden käyttämät värigrafiikka ja äänet, kun taas kotitietokoneet alkoivat puolestaan käyttää samoja suorittimia ja käyttöjärjestelmiä kuin toimistokäyttöön valmistetut henkilökohtaiset tietokoneet. Massatuotetuissa kotitietokoneista oli vertailukelpoiset graafiset kyvyt ja muistit, jotka muutama vuosi aiemmin olivat esiintyneet vain tiettyjen valmistajien yksilöllisissä työasemissa. Myös lähiverkot, jotka yrityksissä mahdollistivat tiedostojen ja laitteiden jakamisen tietokoneiden välillä tulivat osaksi kotitietokoneita, mikä johti nykyisen Internetin syntymiseen.