EDGE (engl. Enhanced Data rates for Global Evolution) on matkapuhelinten pakettikytkentäiseen tiedonsiirtoon suunniteltu tekniikka. EDGE perustuu GPRS-tekniikkaan, joka on GSM-verkkojen tiedonsiirtostandardi. EDGE-standardin on kehittänyt 3GPP-järjestö. EDGE tunnetaan myös lyhenteellä EGPRS, joka tulee sanoista Enhanced GPRS. Joskus siihen myös viitataan markkinointitermillä 2.5G, koska se on parannettu toisen sukupolven tekniikka (2G), mutta se ei ole vielä varsinaista kolmannen sukupolven tekniikkaa (3G).

Ensimmäinen kaupallinen EDGE-järjestelmä otettiin käyttöön Yhdysvalloissa vuonna 2003. Nykyään se on laajasti kaupallisessa käytössä eri GSM-operaattorien verkoissa ympäri maailmaa. Vuonna 2010 Global mobile Suppliers Association ilmoitti että maailmassa oli 487 GSM/EDGE -verkkoa.

EDGE-standardi mahdollistaa 236,8 kb/s tiedonsiirtonopeuden päätelaitteelle neljää aikapaikkaa käytettäessä ja teoriassa 473,6 kb/s kahdeksalla aikapaikalla. Yksi aikapaikka on siis 59,2 kb/s. Käytännössä loppukäyttäjien kokemat nopeudet GSM/EDGE-päätelaitteilla ovat keskimäärin 160–200 kb/s luokkaa, ja parhaimmillaan 296 kb/s vastaanottosuunnassa. Lähetyssuunnassa vastaavasti saavutetaan keskimäärin 80–160 kb/s nopeudet, ja parhaimmillaan 236,8 kb/s nopeus. Tämä on keskimäärin kolmin- tai nelinkertainen nopeus verrattuna olemassa oleviin GSM/GPRS-laitteisiin nähden. 2010-luvun alussa lähes kaikki markkinoilla olevat matkapuhelimet ja mobiiliverkon USB-modeemit kykenivät jo hyödyntämään uudempia 3G-verkkoja. Tämän johdosta EDGE-verkkojen merkitys pienenee sitä mukaa kun matkapuhelinoperaattorit saavat täydennettyä vielä keskeneräisiä valtakunnallisia 3G-verkkojaan. Suurehkoja alueita, jotka ovat pelkästään GPRS/EDGE -verkkojen varassa, on Suomessa lähinnä Lapissa.