Modeemi (yhdistelmä sanoista modulaatio ja demodulaatio) on laite, joka moduloi digitaalisen signaalin analogiselle siirtotielle ja myös palauttaa (demoduloi) analogisesta signaalista digitaalisen signaalin. Modeemeja käytetään siirrettäessä tietoa esimerkiksi puhelinlinjoilla tai radioteitse (esimerkiksi matkapuhelimet, langattomat lähiverkot, Bluetooth-laitteet). Nykyään yhä useampi laite sisältää modeemin ja joissain laitteissa niitä voi olla monta, esimerkiksi monta eri tietoliikennestandardia tukevassa matkapuhelimessa tai tietokoneessa voi olla monta modeemia.

Historia

Ensimmäiset modeemit otettiin käyttöön SAGE-ilmatorjuntajärjestelmässä 1950-luvulla. Kaupallisia modeemeja tuli markkinoille tietokoneiden yleistymisen myötä 1960-luvulla. Vuonna 1981 julkistettu Hayes Smartmodem ja sen seuraajat vaikuttivat runsaasti BBS-järjestelmien käyttöön ja ylläpitoon.

Unix-koneiden välinen uucp-verkko toimi pitkälti modeemien varassa. Verkko välitti muun muassa sähköpostia ja Usenet-viestejä. Kiinteiden Internet-yhteyksien käyttöönotto yliopistojen ja verkon solmukohtien välillä vähensi modeemiyhteyksien tarvetta ja ne jäivät yhä enemmän kotikäyttäjien, pienyritysten ja syrjäisempien alueiden yhteysmuodoksi.

Ennen ADSL-yhteyksien yleistymistä vuosituhannen vaihteessa analogiset modeemit olivat ISDN-sovittimen ohella yleisin tapa saada kotiin Internet-yhteys. Analogisten modeemien välityskyky oli hyvillä linjoilla 56/33 kbps, eli päästiin hyödyntämään koko digitaalisen puhelinverkon yhdelle puhelinyhteydelle varaama kaista. Yleensä modeemissa on myös pakkaustoiminto, jolloin pakkaamattomia tekstitiedostoja voi siirtää jopa 300 kbps nopeudella. Nopeus riitti esimerkiksi WWW-selailuun, sikäli kuin isoja kuvia ei käytetty liikaa.