Tekijänoikeuslain 1§: ”Sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen, olkoonpa se kaunokirjallinen tahi selittävä kirjallinen tai suullinen esitys, sävellys- tai näyttämöteos, elokuvateos, valokuvateos tai muu kuvataiteen teos, rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuote taikka ilmetköönpä se muulla tavalla.

Kirjallisena teoksena pidetään myös karttaa sekä muuta selittävää piirustusta tai graafista taikka plastillisesti muotoiltua teosta sekä tietokoneohjelmaa. ”.

Tekijänoikeuslain mukaan tekijänoikeuden saa siis automaattisesti. Sitä ei tarvitse erikseen hankkia. Meitä kiinnostaa kuitenkin enemmän, mikä on tekijänoikeuslain tarkoitus ja miten tekijänoikeuskysymys liittyy etiikkaan. Tekijäoikeuslaki on laadittu mahdollisimman kattavasti suojaamaan sitä, että kenenkään ei tarvitsisi pelätä jonkun muun ottavan nimiinsä oman luomistyön tuloksen, tai että oman luovan työn tuloksia käytettäisiin hyväksi tavalla tai toisella niin, että siitä koituisi taloudellista tai muuta harmia tekijälle. Eräs ongelma tässä on se, missä kulkee raja tekijänoikeuden ”ansaitsevalle” teokselle. Tietokoneisiin liittyvissä kysymyksissä tämä raja on varsin häilyvä. Esimerkiksi USA:ssa voi nykyään saada tekijänoikeuden, tai oikeastaan patentin, kehittämälleen algoritmille. Yleensä tekijänoikeuden on saanut vain kokonainen ohjelma.

Miksi sitten nostaa tekijänoikeudet eettisen tarkastelun kohteeksi? Koska tekijänoikeuksien rikkominen on yksinkertaisesti verrattavissa varastamiseen.