Mobiilimaksaminen

Mobiilimaksaminen on matkapuhelimella suoritettavaa maksamista. Mobiilimaksamista sääntelee Suomessa luottolaitoslaki.

Henkilökohtainen luotettu laite

Matkapuhelin soveltuu maksamiseen varsin luontevasti, sillä se on laite, joka on lähes aina käsillä ja mukana. Maksamisjärjestelmien kehittäjät käyttävätkin mieluummin matkapuhelin-käsitteen tilalla ”henkilökohtaisen luotetun laitteen” (PTD, Personal Trusted Device)-käsitettä. Tämä osaltaan lisää kuvaa kännykän henkilökohtaisuudesta.

Maksuvälineenä kännykän merkittävimmät edut ovat sen valmis näppäimistö sekä sisäänrakennettu kortinlukija. Näiden avulla voidaan sovellusten tarvitsemat PIN-koodit syöttää ja turvallisuuselementtinä toimivat kortit (kuten WIM-kortti) liittää puhelimeen. Tällöin matkapuhelimesta pysytään luomaan maksamisen vaatima tietoturvallinen päätelaite.

Kehitys

Suomi on mobiilimaksamisen pioneereja. Sonera esitteli vuonna 1997 ostosautomaatin, josta oli mahdollista ostaa tuotteita puhelinsoitolla. Vähän myöhemmin siirryttiin käyttämään tekstiviestejä, jotka ovat osoittautuneet varsin hyväksi käyttöliittymäksi sisältöpalveluiden maksamiseen. Sekä puhelinsoitolla että tekstiviestillä tehtävät maksut on helppo lisätä suoraan operaattorin matkapuhelinlaskuun. Tämäntyyppinen maksaminen on käytössä esimerkiksi HKL:n kertamatkalippujen tilaamisessa.

Viimeisimpinä ratkaisuina ovat pankkien mobiiliraha ja digiraha. Verkkopankista siirretään rahaa sähköiseen mobiilirahakukkaroon. Kukkarossa olevat rahat vastaavat käteistä rahaa. Maksu suoritetaan lähettämällä tekstiviestinä halutun tavaran tai palvelun avainsanan myyjän antamaan palvelunumeroon. Maksu lähtee heti kukkarosta ja myyjä voi tarkistaa saamansa maksun välittömästi.

Edellä mainitut mobiilinmaksamisen ratkaisut ovat edelleen käytössä ja ne perustuvat etämaksamisen menetelmiin.