MPEG-1 Audio Layer 3, tiedostotunnukseltaan yleensä MP3, on MPEG-1-standardiin perustuva häviöllinen äänenpakkausmenetelmä, joka on noussut hallitsevaksi tiedostomuodoksi musiikin jakelussa. Standardin julkaisi MPEG-komitea vuonna 1992. Standardin virallinen nimi on ISO/IEC 11172-3 Layer 3, joka julkaistiin vuonna 1993. Ranskalainen Thomson SA ja saksalainen tutkimuslaitos Fraunhofer-Gesellschaft omistavat MP3:n keskeisimmät patentit. Fraunhoferin vuonna 2005 saamat lisensointitulot olivat noin 100 miljoonaa euroa.Koska MP3 ei ole maksuton eikä vapaa ääniformaatti, Wikipedia ei käytä sitä.
Äänenlaatu
Tavallisen MP3:n mainostetaan olevan ”lähes CD-tasoista ääntä”. Alkuperäinen ääni onkin todennäköisesti ollut CD-tasoista, näytetaajuudeltaan 44,1 kHz:istä tallennettua 16-bittistä stereoääntä. Tästä äänestä on häviöllisen pakkauksen menetelmillä karsittu ääni-informaatiota, jota ihmiskorva ei helposti erota. Ääni jaetaan taajuuskaistoihin, jolloin merkityksettömien äänten erottaminen helpottuu. Äänenlaadun heikentymisen huomaa parhaiten matalien bassoäänten ja korkeiden diskanttiäänten kontrastissa.
Vaikka tallennettavan ja hävitettävän informaation välinen valinta perustuu malliin ihmiskorvan kyvystä erottaa ääniä, on se silti periaatteessa ”makuasia”. Eri pakkausohjelmat eivät siis pakkaa ääntä täsmälleen samoin, vaan niillä voi olla merkittäviäkin laatueroja. MP3-tiedoston äänenlaatuun vaikuttaa lisäksi suoraan sen bittinopeus (bitrate), joka vaihtelee 32 kbit:stä sekunnissa 320 kbit:iin sekunnissa. Suurempi bittinopeus merkitsee laadukkaampaa ääntä, mutta vastaavasti suurempaa tiedostokokoa. CD:hen verrattava äänenlaatu vaatii yleisen arvion mukaan korkeampaa nopeutta kuin 128 kilobittiä sekunnissa.
Käyttö
Formaatti tuli suosituksi Napsterin ja muiden vertaisverkkojen ansiosta, koska sillä voidaan pakata digitaalinen musiikki jopa kymmenesosaan sen alkuperäisestä koosta äänenlaadun kovinkaan pahasti heikkenemättä. Sitä käytetään myös artistien ja orkestereiden tuotannon julkituomisessa Internetissä sekä podcasteissa ja nettiradiossa.
Lisenssi
MP3:n lisenssimaksu on 0,75 dollaria MP3:n purkuun pystyvältä tai kaksinkertainen myös pakkaukseen pystyvältä laiteelta. Vähimmäismaksu on 15 000 dollaria vuodessa. Lisenssimaksujen ja patenttien vuoksi useimmat suositut Linux-jakelut eivät toimita lainkaan MP3-purkuun ja -pakkaukseen pystyviä ohjelmia.
Laillisuudesta
MP3:ta on laillista käyttää omien tai lainattujen CD-levyjen koodaukseen omaan käyttöön. Näitä fyysisiä kopioita saa myös tarjota tutuilleen kopioitaviksi. Yleisemmin ilmaistuna on laillista tehdä itse itselleen kopio mistä tahansa laillisesta tekijänoikeuden alaisen teoksen jäljenteestä. Laitonta kuitenkin on levittää tai myydä MP3-tiedostoja toisille ihmisille julkisesti ilman kappaleen tekijänoikeuksien haltijan lupaa.