Viisi isoa kysymystä pilvipalveluista

Oracle-pomo Larry Ellisonille voisi antaa kunnia maininnan viime vuoden näppärim mästä pilvi hypetykseen kohdistuneesta kyseen alaistuksesta. Seminaarissa esiintynyt Ellison kun kyseli, missä vaiheessa verkkoihin liitetyistä tieto koneista on yhtäkkiä tullut ”pilvi.” ”Mistä te oikein puhutte”, Ellison huuteli haastat telussa useampaankin kertaan.

Ilmassa on paljon isoja kysymyksiä, jotka eivät pohdituta pelkästään Ellisonia – sellaisia kuten:

1.Mikä on pilvipalvelu?
2.Onko yksityisiä pilviä ylipäätään olemassa?
3.Korvaavatko pilvipalvelut Microsoft-työpöydän?
4.Tarkoittaako pilvi loppua nykymuotoiselle tietohallinnolle?
5.Voiko pilvipalveluiden avulla tehdä jotain oikeasti uutta?


Tietoviikon kansainvälinen yhteistyökumppani InfoWorld otti asioista selvää ja vastaa nyt Ellisonin huutoon.


1. Mikä määrittelee pilvipalvelun?
Kuten minkä tahansa hypekäyrän huipulla olevan trendin kohdalla, ei pilvipalvelullekaan ole olemassa yksikäsitteistä määritelmää. Alalle on kuitenkin syntymässä konsensus seuraavista pilvipalvelua määrittävistä ominaisuuksista:

Itsepalvelu: Jos käyttäjä ei voi mennä verkkosivustolle, luoda käyttäjätiliä ja alkaa hankkia resursseja itsenäisestä webin yli, niin kyseessä ei ole pilvipalvelu. Itsepalvelumaailmassa ostajan ei tarvitse viettää tuntikausia puhelimessa vääntämässä erityisasetuksista – eikä se itse asiassa ole mahdollistakaan.

Massahyödykehinnoittelu: Pilvipalveluiden edullisuus perustuu itsepalveluun. Jos palveluntarjoajan ehdottamat vaihtoehdot eivät miellytä, mene jonnekin muualle. Jos pystyt neuvottelemaan ja saamaan vain sinulle räätälöidyn diilin, niin kyseessä on tavanomainen hosting- tai ulkoistuspalvelu, ei pilvipalvelu.

Läpinäkyvä skaalautuvuus: Jos tarvitset palvelua suuremmalla volyymilla, menet palveluntarjoajan verkkosivuille ja muutat tilaustasi. Mutta sen enempää volyymimuutoksia ei tarvitse miettiä.

Jaettu infra: Pilvipalveluilla on asiakkaiden kanssa yhden suhde moneen. Infrastruktuuria palveluna (iaas) tarjoavat yritykset siirtelevät asiakkaidensa virtuaalikoneita tarpeen mukaan, ja useamman asiakkaan virtuaalikoneita voidaan ajaa samalla palvelimella. Palveluna tarjottavien ohjelmistojen (saas) puolella taas eri asiakkaat saattavat kirjautua hankittavana ohjelmiston samaan ilmentymään.

Osoitettavuus: Käytännössä jokaisella pilviitarjoajalla on myös oma ohjelmointirajapinta, jota kehittäjät voivat käyttää tietyn palvelun osa-alueen kutsumiseen – on kyseessä sitten asiakkuudenhallintasovellus tai disaster recovery –toiminto. Asiakkaat voivat siten rakentaa palvelun perustarjooman päälle omia laajennuksiaan.

Yritysasiakkaiden näkökulmasta pilvipalveluissa eniten kitkaa aiheuttaa jaettu infrastruktuuri: monessa yrityksessä ei pidetä ajatuksesta, että omat tietokantataulut tai palvelin-imaget nököttävät samassa kasassa muiden asiakkaiden vastaavien kanssa. Oikein tai väärin, tilanne nähdään tietoturvariskinä.

Toisaalta jos palvelut eivät ole jaettuja ja asiakkaan käytössä on sille nimenomaisesti kohdennettuja resursseja – eli tavanomaisen hostingin tapauksessa – jää osa pilvipalveluiden kustannuseduista saavuttamatta, eikä esimerkiksi palveluiden skaalautuvuus ole enää yhtä läpinäkyvää.

2. Onko yksityistä pilveä ylipäätään olemassa?
Tutkimusyhtiö IDC:n mukaan kolme tärkeintä syytä negatiiviseen suhtautumiseen pilvipalveluihin ovat tietoturva, saatavuus ja suorituskyky. Eikä kysymys ole välttämättä edes näiden osa-alueiden tasosta, vaan siitä, että ne ovat IT:n kontrollin ulottumattomissa – minkä vuoksi valtaosa tietohallintojohtajista suosii niin sanottua yksityistä pilveä julkisten pilvien sijaan.

Mutta ollaanpa rehellisiä: Idea siitä, että kokonainen, olemassa oleva datakeskus voitaisiin muuttaa keskitetysti hallinnoiduksi yksityiseksi pilveksi, josta voitaisiin osoittaa resursseja lennosta mille tahansa sovellukselle, on järjetön. Julkiset pilvipalvelut on alusta alkaen suunniteltu massiivista skaalaa varten. Tyypillisesti niissä on täysin virtualisoitu infrastruktuuri, jossa homogeenisella standardiraudalla ajetaan avoimen lähdekoodin ohjelmistoja. Eivätkä esimerkiksi monivuokralaissovellukset (multi-tenanted applications) synny itsestään.

Joten kunnianhimoa on rajoitettava hieman. Yksi julkisten pilvien taustalta löytyvä teknologia – palvelinvirtualisointi – valtaa alaa datakeskuksissa joka tapauksessa vauhdilla. Mutta laajamittaistakaan virtualisointia on vaikea pitää vielä pilvipalvelun synonyymina. Pilvipalvelun – sijaitkoon palomuurin sisä- tai ulkopuolella – täytyy käyttäytyä kuten palvelu.

Jotkut yritykset – kuten IBM – tarjoavat yksityistä pilveä tavoitteleville yrityksille ratkaisuksi raudan ja ohjelmiston yhdistäviä appliance-tuotteita. Mutta appliance-järjestelmät ovat pisteratkaisuja. Mikäli yksityisen pilven tavoitteena on siirtyä askel askeleelta kohti ”pilvimäistä” datakeskuksen ja sen pyörittämien sovellusten hallittavuutta, on yrityksessä syytä aloittaa oman arkkitehtuurin kokonaisvaltainen tarkastelu.

3. Korvaavatko pilvipalvelut Microsoft-työpöydän?
Yksi viime vuoden eniten huomiota keränneistä it-uutisista oli heinäkuussa julkistettu Googlen Chrome OS -käyttöjärjestelmä, jota tarjottiin ”pilvikäyttöjärjestelmänä” ja potentiaalisena kilpailijana Windowsille. Vähemmän glooriaa sisältävillä termeillä voitaisiin puhua myös linux-kernelistä, joka käyttää Chrome-selainta komentotulkkina. Loppuvuodesta Google paljasti, että Chrome OS toimii käytännössä pohjana yhtiön online-tarjoomalle – käyttöjärjestelmässä ajettavat sovellukset ovat selaimessa ajettavia web-sovelluksia.

Jossain suhteessa selainpohjaisia sovelluksia pyörittävä web-appliance (Chrome OS tulee vain Googlen itse valmistuttamiin laitteisiin) vaikuttaa vahvemmalta haastajalta perinteiselle Windows+Office -pc:lle kuin vaikkapa Ubuntua ja Open Officea pyörittävä pc. Esimerkiksi eri linux-versioita kiusanneet sovellusten yhteensopivuusongelmat voidaan Googlen lähestymisellä lakaista pois kättelyssä.

Samalla kilpailu selainpohjaisissa toimistosovelluksissa on kiristymässä. InfoWorld päätti kuitenkin loppuvuodesta tekemänsä vertailun kolmesta päävaihtoehdosta – Google Docsista, Microsoft Office Web Appsista ja Zohosta – vielä selkeään johtopäätökseen: ”Yksikään kokeilemistani web-pohjaisista toimisto-ohjelmistopaketeista ei ole tarjoa kunnollista vaihtoehtoa perinteisille työpöytäohjelmistoille”, kirjoitti toimittaja Neil McAllister.

Mutta entä pitkällä tähtäimellä? Uusi html 5 lupaa entistä rikkaampia web-sovelluksia, mikä parantanee web-pohjaisten toimistosovellusten kilpailuasetelmaa. Lyhyellä tähtäimellä verkon toimistopaketit sopinevat kuitenkin paremmin yhteistyöalustoiksi kuin perinteisen Officen korvaajiksi.

4. Pilvipalvelut – nykymuotoisen tietohallinnon loppu?
Monessa it-organisaatiossa pilvipalveluihin suhtaudutaan vähätellen. Mutta mukana lienee myös pelkoa: Jos tietohallinto on liian kiinni muissa projekteissa voidakseen käynnistää uusia hankkeita, voi liiketoimintajohto ”uhata” käyttää pilvipalvelua korvaavana vaihtoehtona.

Peruslinjauksena yrityksissä on, että pilvipalveluita voi hyödyntää ei-strategisissa toiminnoissa, vaikkapa sähköpostin tai yrityksen web-sivuston hallinnassa, ja siten vapauttaa tietohallinnon aikaa strategisempiin hankkeisiin. Joka tapauksessa siirtyminen pilvipalveluihin tulee muuttamaan tietohallinnon työvoimatarpeita – kun resursseja hankitaan ulkoisilta pilvitoimittajilta, on esimerkiksi infrastruktuurin konfigurointiin ja ylläpitoon erikoistuneille työntekijöille vähemmän tarvetta.

Muutos tulee kuitenkin todennäköisesti tapahtumaan asteittain ja hitaahkosti: on hyvin epätodennäköisestä, että yritykset alkaisivat esimerkiksi siirtää taloushallinnon ydinjärjestelmiä pilveen lähitulevaisuudessa.

5. Mahdollistaako pilvi oikeasti jotain uutta?
Pilvipalveluista puhuttaessa huomio keskittyy yleensä siihen, kuinka ei-kriittisiä toimintoja – vaikkapa sähköpostipalvelu tai kehitys- ja testausalusta, voidaan korvata edullisemmilla vaihtoehdoilla. Mutta aidosti mielenkiintoisin mahdollisuus pilvessä on sen potentiaali tarjota alusta täysin uusia kyvykkyyksiä nopeasti ja ilman alkukustannuksia.

Pilvipalveluiden (esimerkiksi Amazonin Elastic MapReducen) avulla voi analysoida valtavia datamassoja ilman tarvetta investoida erityisinfrastruktuuriin, jota tarvitaan vain silloin tällöin. Sen kuin lataa kopiot olemassa olevasta datasta pilveen ja antaa palveluntarjoajan tehdä työt.

Eikä data-analyysi ole ainoa uusia mahdollisuuksia tarjoava pilvipalveluiden alue. Esimerkiksi Salesforcen Force.com tarjoaa rikkaan ympäristön monivuokralaisteknologiaa (multitenancy) hyödyntävien web-sovellusten kehittämiseen. Microsoftin Azure-alustan luvataan olevan ladattu läjällä Microsoftin ja kolmansien osapuolien toimittamia komponenttipalveluita.

Yritykset, jotka ottavat uudet palvelut käyttöön strategiakulmalla ja integroivat ne olemassa oleviin prosesseihinsa ja infrastruktuuriinsa, tuleva nauttimaan merkittävästä edusta tällä vuosikymmenellä.

Lähde: Tietoviikko.fi