Mikä on point-to-point?

PPP (lyhenne sanoista Point-to-Point Protocol) on protokolla jota yleisesti käytetään muodostamaan suora yhteys verkkolaitteiden (node) välillä. Sen ensisijainen käyttökohde on ollut puhelinverkko- ja modeemiyhteydet, mutta sitä käytetään myös laajakaistayhteyksissä (esimerkiksi PPP over Ethernet). Monet verkkoyhteyden tarjoajat käyttävät PPP-protokollaa soittosarja-/modeemiyhteyksissä (esimerkiksi internet-yhteyksiin, jossa se on suurelta osalta syrjäyttänyt vanhemman SLIP-protokollan).

PPP toimii yleensä 2. kerroksen (siirtoyhteys, OSI-malli) protokollana synkronisten ja asynkronisten verkkojen yli. PPP rakennettiin toimimaan usean verkko-kerroksen protokollan kanssa, kuten IP, IPX, AppleTalk ja korvaamaan epästandardi 2. kerroksen SLIP-protokolla.

PPP suunniteltiin paljon HDLC-määritelmän jälkeen. Sen johdosta PPP:n suunnittelijat sisällyttivät useita ominaisuuksia, joita ei ollut nähty WAN-datalinkkiprotokollissa siihen mennessä.

Edistynyt verheentunnistus

PPP käyttää FCS-menetelmää tunnistaakseen, onko jossakin kehyksessä on virhe. PPP tarkkailee virheiden määrää, ja voi tarvittaessa poistaa verkkolaitteen käytöstä, mikäli virheiden määrä on liian suuri.

Silmukan tunnistaminen

LCP, (Link Control Protocol, PPP:n sisäinen menetelmä, määritelty samassa RFC:ssä) tunnistaa "silmukat" eli yhteydet, jotka kiertävät loputtomiin (virheellisen verkon suunnittelun johdosta tms.) käyttämällä numerointia (magic numbering). Käytettäessä PPP:tä, vastapää lähettää PPP LCP viestin, joka sisältää kyseisen numeron, joka on eri jokaisella päätepisteellä. Silmukassa päätepiste vastaanottaa oman numeronsa, ja pudottaa pois kyseisen paketin.