Oikeuttaako muutto purkamaan määräaikaisen sopimuksen? 

Onko muutto toiselle paikkakunnalle riittävä peruste purkaa vaikkapa laajakaistaliittymän vuodeksi solmittu sopimus kesken kauden? Asiaa on lähestyttävä sosiaalisen suoritusesteen ja sopimusehtojen kohtuullisuusarvioinnin kautta.

Määräaikaiset sopimukset ovat yleistyneet erityisesti viestintäpalveluiden, kuten matkapuhelinliittymien ja laajakaistojen kaupassa. Usein määräaikaisen sopimuksen valitseminen on houkutteleva valinta, ja siihen liittyy monesti erilaisia etuja asiakkaalle. Perusperiaate on, että määräaikainen sopimus sitoo molempia osapuolia, eikä sitä voi hevin purkaa. Tämän periaatteen ohi kuitenkin ajavat tietyt oikeusperiaatteet, kuten heikomman suoja ja sopimuksen kohtuullisuus.

Kohtuuton tilanne voi oikeuttaa sopimuksen purkuun

Usein määräaikaisen sopimuksen saa purkaa vain ns. sosiaalisen suoritusesteen nojalla. Yleensä sosiaaliseksi suoritusesteeksi mainitaan sairaus, työttömyys tai muu yllättävä muutos maksukykyyn. Eri lakien esitöistä ei ole löytynyt esimerkkejä näistä muista syistä, joten ne ovat jääneet pitkälti ratkaisukäytännön varaan.

Kyseeseen voi tulla myös muunlainen kohtuuttomuus. Esimerkiksi muutto voi olla tällainen syy, vaikka siitä ei suoraan aiheutuisikaan maksuvaikeuksia. Uutta kytkykauppalakia koskevassa hallituksen esityksessä rinnastetaan muutto ulkomaille sosiaaliseen suoritusesteeseen, mikä näin ollen tarjoaisi mahdollisuuden purkaa määräaikaisen sopimuksen. Kuluttajan kannalta muutto kotimaassa ei kuitenkaan eroa ulkomaille muuttamisesta, jos uudessa asuinpaikassa ei voi palvelua hyödyntää.

Laajakaistasopimuksesta rahalla irti

Yritykset suhtautuvat määräaikaisten sopimusten purkuun sosiaalisen suoritusesteen nojalla nihkeästi. Usein ainoastaan sairaus tai työttömyys hyväksytään perusteeksi. Kuluttajavirasto sai käsiteltäväkseen tapauksen, jossa Welho Oyj veloitti 99 euron purkumaksun kuluttajalta, joka irtisanoi 12 kuukauden määräaikaisen sopimuksen muuton takia. Kuluttaja muutti paikkakunnalle, jonne yritys ei toimita palveluita.

Vaikka muutto ei täyttäisikään kaikilta osin sosiaalisen suoritusesteen edellytyksiä, sitä voidaan joissain tapauksissa pitää olosuhdemuutoksena, jonka takia sopimuksessa pysyminen olisi kohtuutonta kuluttajalle. Kun laajakaistaa ei uudessa kodissa enää voi lainkaan käyttää, on kohtuutonta, että palvelusta joutuu silti maksamaan. Käytännössä kuluttaja joutuisi maksamaan samaan aikaan myös toisesta liittymästä, jos mielisi käyttää uudessa kodissaan verkkoyhteyttä. Jos sopimustasapaino keikahtaa tällä tavoin kuluttajasopimuksissa ääripäähän elinkeinonharjoittajan hyväksi, on sopimus tulkittava kohtuuttomaksi.

Purkamisoikeus ratkaistava aina tapauskohtaisesti

Kohtuuttomuutta on pohdittu mm. asuinhuoneiston vuokraamiseen liittyvissä tapauksissa. Asiaa koskeva lainkohta osoittaa hyvän keskitien sille, milloin määräaikainen sopimus olisi purettavissa: ratkaisut tulee tehdä tapauksittain, olosuhdemuutoksen tulee olla huomattava ja ennakoimaton, ja kohtuuttomuuden poistamiseksi ei ole muuta keinoa. Kyseessä oleva laajakaistaa koskeva tapaus on malliesimerkki tilanteesta, jossa pitäisi soveltaa tapauskohtaista arviointia. Yrityksellä voi toki olla listahintaisia vakiokorvauksia käytössään, mutta tapauksen olosuhteiden tulisi aina vaikuttaa korvauksen lopulliseen määräytymiseen. Vapautuminen sopimuksesta korvauksetta tulisi sallia sosiaalisen suoritusesteen tapauksessa, mutta jos kyseessä on muunlainen kohtuuttomuus, voidaan periä kohtuullinen vahingonkorvaus. Jos sopimukseen kuuluu esimerkiksi laitteita, kuten digiboksi tms., on mahdollista periä myös kohtuullinen korvaus laitteiden arvosta – jälleen tapauskohtaisesti.

Lähde: Kuluttajavirasto