Tietoyhteiskunnan perusideat

Yleisesti esitetään, että tietoyhteiskunta on tietojen hankkimisen, viestimisen, vuorovaikutuksen, opettamisen ja oppimisen yhteiskunta. Usein sen todetaan olevan erityisesti digitaalisessa muodossa markkinoitavan viihteen yhteiskunta. Sen perusideaan kuuluu jäsenten omaehtoinen aktiivisuus, osallistuva kansalaisuus. Lisäksi tietoyhteiskunnalle on ominaista lähes kaikkeen toimintaan liittyvä kaupallisuus, yrittäjyys ja kilpailuhenkisyys. Kaupallisuutta perustellaan yleensä sillä, että ilman kaupallisuutta tekniikka ei kehity.

Kun puhutaan yhteiskunnasta, tarkoitetaan useimmiten ihmisten organisoitua yhteiseloa. Yhteiskunnan käsite jo sinänsä edellyttää yhteistoimintaa, yhteen hiileen puhaltamista. Keskeisiä ovat yhteisöllisyys ja kansalaiskeskustelu erilaisten intressiryhmien – keskusteluryhmien, nettiyhteisöjen sekä teema- ja vaikutusryhmien – välillä, samoin yksityisten kansalaisten suora yhteydenpito ja sähköinen asiointi lähi- ja etähallinnon kanssa. Esimerkiksi monet kunnat harjoittavat jo nyt arkipäivän osallistuvaa ennakointia eli julkaisevat esityslistat ja pöytäkirjat eri hallintokuntien kokouksista, keräävät kansalaisaloitteita sekä pyytävät kommentteja vireillä oleviin suunnitelmiin jo niiden valmisteluvaiheessa.

Yhteyttä voi pitää reaaliajassa, esimerkiksi internetin avulla, myös maapallon etäisimpään kolkkaan. Internet onkin yksi tietoyhteiskunnan peruspilareista, sillä se toimii sekä tietovarastona että tiedon välittäjänä. Tietotekniikkaa käytetään entistä enemmän myös elämysten hakemiseen erilaisten musiikki-, kuva-, peli- tai videolaitteiden avulla.

Tietoyhteiskunta rakentuu sähköisten toimintojen ja virtuaalikulttuurin pohjalle. Sähköiset yhteydet mahdollistavat tietoverkoiksi kytkettyjen tietokoneiden avulla etätyön tekemisen sekä ”etäläsnäolon” ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen yli maiden rajojen esimerkiksi videoneuvottelulaitteiden avulla. Samalla on todettava, että etätyön tekemisen mahdollisuus koskee käytännössä vain hyvin pientä osaa kaikista tarjolla olevista työtehtävistä. Tietoyhteiskunnan kehityksen kannalta toiminnallisesti keskeisinä asioina pidetään etenkin monialaista luovuutta ja innovatiivisuutta, verkottumista sekä yrittäjyyttä ja kansainvälistymistä.

Tietoyhteiskunnan olemuksen ymmärtämiseksi on lisäksi tärkeää tiedostaa, että henkinen kulttuuri – tieteet, taiteet ja uskonnot – muokkaa ihmisten ja yhteiskuntien ihanteita, aatteita ja arvoja. Teknologiassa luova ihminen soveltaa tieteen tuloksia keksinnöiksi. Keksinnöt ilmenevät tuotteina, jotka muokkaavat rakennettua ympäristöä ja luontoa sekä kuluttavat aina myös uusiutumattomia luonnonvaroja. Nämä kaksi kulttuurin puolta, henkinen ja aineellinen, sitoutuvat ihmismielessä arvojen kautta vuorovaikutteiseksi kokonaisuudeksi.