Verkostoitumisen määritelmä

Verkostoituminen voidaan määritellä seuraavasti :

VERKOSTOITUMINEN on prosessi, jossa yhteistyöorganisaatioiden tieto, osaaminen
ja arvot yhdistetään lisäarvoa synnyttäväksi toiminnaksi.

Verkostoitunut toiminta kahden tai useamman osapuolen välillä on usein luonteeltaan:

1. Tavoitteellista, pitkäaikaista, jatkuvaa ja säännöllistä yhteistyötä lopputuotteiden
tuottamisessa. (”tuote” laajasti ymmärrettynä, voi olla yhtä hyvin konsepti, palvelu
tai palvelupaketti, asiakaslähtöinen arvopaketti tms. yhteistyön synnyttämä
kokonaisuus). Verkostoituminen edellyttää sen kaltaista henkilöiden ja organisaatioiden
tuntemusta sekä yhteisen arvo- ja ajattelumaailman jakamista tai ainakin
ymmärtämistä, jota kertaluonteinen tai hyvin satunnainen yhteistyö ei
mahdollista.

2. Yhteistyötä ydinprosesseissa, joko lopputuotteiden tuotannossa tai tuotantoa
tukevissa toiminnoissa, kuten tutkimuksessa ja kehitystoiminnassa, tieto- ja
viestintätekniikassa, myynnissä ja markkinoinnissa.

3. Vuorovaikutteista ja luottamuksellista. Mitä kehittyneempää ja tiiviimpää vuorovaikutus
on, sitä paremmat edellytykset on luottamuksen synnylle. Vuorovaikutus
on myös edellytys sille, että eri organisaatioiden toimijat tiedostavat yhteisen
viitekehyksen ja mieltävät yhteistyön sisällön samalla tavoin.

4. Osapuolten osaamista kehittävää strategista kumppanuutta, jossa oppiminen
on väline tulevaisuuden päämäärien ja hyötyjen tavoittelussa. Mikäli vain toisen
ydinosaaminen kehittyy yhteistyön seurauksena, on kyse pikemminkin alihankinnasta
tai muusta vastaavasta. Strategisessa yhteistyössä kyse on myös aikajänteestä:
verkostoituminen tähtää välittömien hyötyjen ohella pidemmän aikavälin
kilpailukyvyn edistämiseen. Ei haeta ns. pikavoittoja tai ”rusinoita pullasta”.

Lähde: www.verkostokonsultit.fi