Termillä Web 2.0 viitataan World Wide Webin konseptin asiakaskeskeiseen kehitykseen, jota jotkut pitävät Webin toisena vaiheena. Käsite on alun perin kehitetty vuonna 2004 O’Reilly and Associatesin ja MediaLive Internationalin järjestämän konferenssin markkinointiin, mutta se on sittemmin levinnyt laajempaan käyttöön.
Termin kannattajat viittaavat sillä seuraavanlaisiin asioihin:
- Siirtyminen toiminnallisempiin, www-pohjaisiin sovelluksiin
- Sosiaalisempi lähestymistapa sisällön tuottamiseen ja jakeluun, jossa korostetaan avointa kommunikointia, päätösvallan hajauttamista ja tiedon vapaata jakamista ja uudelleen käyttöä.
Web 2.0:aa voidaan pitää internetiin liittyvänä uutena liiketoimintamallina, jossa yritykset tuottavat palveluita valmiiksi tehtyjen staattisten sisältötuotteiden sijasta. Perinteisempi (”Web 1.0”) malli olisi esimerkiksi kuvien tulostuspalvelut, joissa myytäviä tuotteita ovat asiakkaille lähetettävät kuvatulosteet. Yhteisöllisyyttä ei palveluun liity. Web 2.0 -ajattelua edustaa puolestaan Facebook ja Flickr, johon käyttäjät lataavat sisältönä olevat kuvat yhteisöllisesti katseltaviksi, kommentoitaviksi ja käytettäviksi. Palvelun tulonmuodostus perustuu ilmoitteluun.
Termin merkityksestä ei ole kuitenkaan vielä täyttä yksimielisyyttä. Epäilijät väittävät joko koko termin olevan turha, tai että sitä käytetään miten halutaan, jotta saataisiin media ja sijoittajat uskomaan, että ollaan rakentamassa jotain täysin uutta. Esimerkiksi Holtz (2006) toteaa, että termiä Web 2.0 voidaan kritisoida väkisin tehdyksi ja pinnalliseksi, mutta toisaalta on hyödyllistä tarkastelun helpottamiseksi nimetä ilmiöitä, jotka eivät sovi vanhoihin kategorioihin.
Rakenteellisesti termi Web 2.0 sisältää viittauksen World Wide Webiin sekä ohjelmistotuotannossa käytetyn tavan esittää tuotteen edistymistä versionumeron (tässä 2.0) avulla. ”Perinteinen web” olisi ”Web 1.0”, vaikka tätä nimitystä ei sinänsä käytetä.
Monet uudet käsitteet ja teknologiat on yhdistetty Web 2.0 -ilmiöön, esimerkiksi weblogit, podcastit, RSS-syötteet, erilaiset yhteisöllisyyttä tukevat www-sovellukset kuten Wikipedia tai Flickr, www-pohjaiset ohjelmointirajapinnat, Web-standardit ja Ajax.Yhteisöllisen tiedon jalostamisen termi on käyttäjätuotanto (eng. Produsage).Esimerkiksi Lin (2007) kuitenkin korostaa, ettei Web 2.0 tarkoita mitään kaikille sovelluksille yhteistä teknologioiden joukkoaTeknologia
Web 2.0:n infrastruktuuri on kehittyvä ja monitahoinen. Se sisältää palvelinpuolen ohjelmistoja, sisällön syndikointia, viestiprotokollia ja standardeihin pohjautuvia selaimia. Termiä käyttävät kehittäjät välttävät yleisesti epästandardien selainten pluginien käyttöä. Yhdessä nämä erilaiset välineet täydentävät toisiaan ja mahdollistavat Web 2.0:n tietojen varastoimisen, luomisen ja välittämisen tavoilla, joita ei ole ennen odotettu sivustoilta.
Sivuston voidaan sanoa käyttävän Web 2.0 -teknologioita, jos se on toteutettu käyttäen useampia seuraavista tekniikoista:
- CSS-taitto ja semanttisesti oikeaoppinen XHTML-merkintä
- Ajax
- Java Web Start
- Flex, Laszlo tai Flash
- XUL
- Sisällön syndikointi tai aggregointi RSS- tai Atom-syötteillä
- Selkeät ja kuvaavat URL-osoitteet
- Tuki sisältöön viittaamiseen weblogissa
- Jonkinlainen sosiaalisen verkostoitumisen näkökulma
Yleisiä periaatteita:
- Sivuston ei tulisi olla suljettu tietovarasto, vaan tietoa pitäisi saada helposti sekä sisään järjestelmään, että ulos siitä.
- Käyttäjien tulisi omistaa oma tietoaineistonsa: pystyä tallentamaan ja käyttämään sitä muissa yhteyksissä.
- Puhdas www-pohjaisuus: menestyneimmät Web 2.0 -sivustot toimivat pelkällä www-selaimella.
Lähde: Wikipedia